Ensimmäiset paikalliset taideyhdistykset perustettiin suurimpiin kaupunkeihin kuten Viipuriin, Turkuun ja Tampereelle 1800-luvun loppupuolella. Paikallisten taiteilijaseurojen perustamisaalto ajoittuu 1900-luvun alkuun. Samaan aikaan kuvataiteilijoiden määrä lähti selvään nousuun mm. kotimaisen taidekoulutuksen parantumisen myötä.

1930-luvun alussa virisi maakuntien taiteilijoiden keskuudessa toive saada aikaiseksi laajempaa keskinäistä toimintaa. Suomen taidekentällä vaikutti 1930-luvulla vajaat parikymmentä taideyhdistystä ja taiteilijajärjestöä. Aloitteen uudesta, Helsingin kuvataiteellista hegemoniaa tasapainottavasta, kuvataiteilijoiden valtakunnallisesta keskusjärjestöstä teki Viipurin taiteilijaseuran (1930) puheenjohtaja Viljo Kojo. Seura oli jo tehnyt alustavaa maakuntarajat ylittävää yhteistyötä kutsumalla omiin vuosinäyttelyihinsä muiden maakuntien taiteilijoita. Tampereen taiteilijaseura (1920) ja Turun taiteilijaseura (1924) ryhmittyivät keskusjärjestöaloitteen taakse ja Suomen Kuvaamataiteilijoiden Liiton perustava kokous pidettiin Helsingissä 20.5.1938.