Hyvinkään kulttuurin tila

 

Kirjoittajana Reijo Puranen, Hyvinkään Taiteilijaseura ry

Aluksi lyhyt historiikki hyvinkääläisestä kuvataiteesta. Helene Schjerfbeck, Tyko Sallinen, Jalmari Ruokokoski, Yrjö Saarinen, Terho Sakki mm. ovat aikoinaan asuneet ja tehneet taidetta Hyvinkäällä. Kaupunki houkutteli 70-luvulla nuoria taiteilijoita järjestämällä Suomen Taiteilijaseuran ateljeesäätiön kanssa asunnon työtiloineen Solbon talosta rautatieaseman vierestä. Uusi kuvataiteen kukoistus Hyvinkäällä käynnistyi.  Kaupunki haluttiin tunnistettavan muualla Suomessa kulttuuri- ja taidekaupunkina.

Hyvinkään kaupunki ja paikallislehti Hyvinkään Sanomat olivat silloin vahvana tukena kulttuurille, apurahajärjestelmää luotiin ja tapahtumia järjestettiin. Kaupunki luovutti Hyvinkään Taiteilijaseuralle Zylinskyn talon toimintakeskukseksi Vaiveronkadulta 50 vuotta sitten ja myöhemmin siihen rakennettiin Promenadigalleria, jossa edelleen järjestetään nykytaidenäyttelyitä kolmen viikon jaksoissa. Gallerian yhteyteen on rakennettu kehystämö, tarvikekauppa ja taidelainaamo. Taiteilijaseura on järjestänyt 70-luvulta lähtien valtakunnallisia näyttelyitä, ensin Erkylän Ometta, sen jälkeen Konstu- ja Taju-näyttelyitä. Taju-näyttelyt laajenivat niin, että taiteilijoita tuli muistakin Pohjoismaista ja Baltiasta. Kaupungin ja Hyvinkään Sanomien tuki on ollut näissä tuntuvaa. Taiteilijaseuran jäsenet ovat tehneet pitkiä päiviä talkootyönä. Tämä talkootyö on jatkunut näihin päiviin asti, seuralla on ollut vain kaksi palkattua työntekijää viime vuosina.

Pikkuhiljaa kuvataiteen arvostus on kaupungissa hiipunut, kaupungin rahoitus eri tapahtumiin on vähentynyt vuosi vuodelta. Myös paikallislehti Aamuposti on keskittynyt enemmän urheiluun, politiikkaan ja talouteen. Uusia ja erilaisia kulttuurirahoituskohteita on kaupunki kuitenkin innolla alkanut tukea, kymmeniä tuhansia euroja on ojennettu tapahtumiin, joihin ei edes kaikilla kaupunkilaisilla ole mahdollisuutta osallistua. Taju-näyttelyn yhteistyökumppaniksi ei kaupungin taidemuseo enää tule, kaupungin rahoitus osaltaan ei anna sille mahdollisuutta. Taiteilijaseura ei nykyisten äärimmäisen pienten apurahojen turvin pysty tekemään edes talkoilla valtavia ponnisteluja tarvitsevia valtakunnallisia näyttelyitä. Taju-näyttelyt ovat olleet kaupungille tosi edullisia, taidemuseo on ollut kiitettävästi yhteistyökumppanina ja Taiteilijaseuran jäsenet ovat tosiaan tehneet kaiken mahdollisen talkootyönä. Näyttelyt ovat olleet valtakunnallisesti esillä medioissa, jopa niin, että muualla Suomessa museojohtajat ovat olleet näyttelyistä kiinnostuneita, jopa kateellisia. Hyvin edulliset liput taidemuseoon ja ilmainen sisäänpääsy Promenadigalleriaan näköjään ohitetaan jotenkin arvottomana. Tämä todistaa sen, että kalliilla ja uhkarohkealla sijoittamisella saadaan ihmisetkin kiinnostumaan ja arvostamaan tapahtumaa, ikään kuin se olisi takuu laadusta ja kiinnostavuudesta ja kaikille avointa. Osallistuminen tällaisiin tapahtumiin on yleensä kallista, mutta se tuntuu olevan tae sille, että saa pönöttää tilaisuuksissa ja saa mukamas hyvää palvelua. VIP-lipulla sitä tietysti saakin, senhän maksaa joku muu.

Kuvataiteen arvostus on muuttunut, se on pakko nöyränä sanoa. Totta kai taiteilijoiden on syytä katsoa myös peiliin, taidejargonia vierastetaan ja siitä pitäisi päästä eroon, taiteesta olisi syytä puhua yleiskielellä. Vuosikymmenten takainen luulo siitä, että kuvataide olisi jotakin elitististä, tulisi taiteilijoiden toimesta nujertaa. Onneksi kulttuuri-ihmisiä on edelleen olemassa ja näyttelyissäkin kävijöitä riittää. Valmiiksi pureskellut tapahtumat, joissa yleisön oma ajattelu voi olla vähäistä, ovat suosittuja, viihde vie tilaa kulttuurissa. Tämä sitten näkyy suoraan rahoituksissa. Toki valtakunnan hallituksella on sormensa pelissä, kulttuurin rahoitukseen halutaan puuttua ja pienentää sitä yhä enemmän.  Populistinen asenne kulttuuria kohtaan on nykymaailmassa kasvussa, USA, Unkari ja Slovenia etunenässä, totalitaristisia maita unohtamatta, kulttuuriasiantuntijoita ja johtajia irtisanotaan ja uusia valitaan poliittisin perustein.

Promenadigalleria on toiminut kiitettävästi, siellä on ollut kotimaisten ja ulkomaisten taiteilijoiden näyttelyitä. Kehystämö ja tarvikekauppa sekä taidelainaamo tuovat helpotusta Promenadigallerian kuluihin. Taidelainaamosta voi lainata teoksia hyvin edullisesti, vakioasiakkaita ovat yksityisten lisäksi yritykset, seurakunta ja Taidekilta. Seuran tapahtumia ja kokouksia on gallerian tiloissa myös pidetty. Valtakunnallisia tapahtumia ovat olleet esim. Suomen Taiteilijaseuran esitelmät, Art Fair Goes Galleries ja Galleriaviikko, joita järjestävät taiteilijaliitot. Ikävä kyllä taiteilijaseuralaisten uhraukset eivät kaikille kaupungin valtuustossa riitä, vaan Promenadigallerian rakennus halutaan pois seuralta, vaikka se ei kaupungille maksa juuri mitään. Vielä onneksi Taiteilijaseuran puolustajia ja kuvataiteen arvostajia valtuustossa on enemmän kuin kulttuurivihamielisiä valtuutettuja.  Onneksi äänestys galleriatilasta meni siten, että seura jatkaa toimintaa Promenadigalleriassa Vaiveronkadulla.

Kuvataiteen opetus Hyvinkään Taidekoulun iltalinjalla lopetettiin rahoituksen loputtua, se on valtava menetys pienen kaupungin kulttuurille. Samoin suunniteltiin lasten ja nuorten taidekoulun ja musiikkiopiston lopettamista, se suunnitelma onneksi saatiin torpattua.  Taiteen tekemiseen tiloja, työ- ja harjoittelutiloja, kaupunki pyrkii karsimaan, eikä uusia työtiloja saada tilalle. Entisen kauppaoppilaitoksen ja Laurean koulutiloja on suunniteltu musiikkiopiston, teatterin ja kuvataiteilijoiden työtiloiksi, mutta tämä odottaa päätöstä niin kauan, että edellisille saadaan tilat uudisrakennuksista. Suunnitelma on loistava, tilat sopisivat hyvin pienten lisäysten jälkeen ateljee- ja harjoitustiloiksi, jopa esitystiloiksi. Lisäksi suuri osa hyvinkääläistä kulttuuria olisi saman katon alla.

Kuvataidenäyttelyitä järjestetään toki muuallakin kuin Taiteilijaseuran Promenadigalleriassa. Taiteilijavetoinen ympäristötaidenäyttely, Palas Taidepolku Palopurolla, on järjestetty jo 18 kesänä, osallistujat ovat olleet ympäri Suomen ja joitakin ulkomaalaisia on myös ollut mukana. Palas Taidepolku on avoin kaikille ja ilmainen koko kesän ajan. Hyvinkään Seudun Taideyhdistys pitää jäsen- ja vuosinäyttelyitään Hyvinkäällä ja lähikunnissa. Museokeskus Taikassa järjestään korkeatasoisia nykytaidenäyttelyitä ja kaupunkimuseon näyttelyitä, Taika on selvinnyt rahoituksen pienentämisestä mallikkaasti. Lasten ja nuorten taidekoulu järjestää koulutuksen lisäksi myös näyttelyitä tiloissaan. Hyvinkäällä asuu useita ammattitaiteilijoita, jotka eivät kuulu Hyvinkään Taiteilijaseuraan tai muihin paikallisiin yhdistyksiin, heistä suuri osa osallistuu valtakunnalliseen taidetoimintaan. Yritysvetoinen Middle of Nowhere Taidekahvila on järjestänyt ITE-taidenäyttelyn ja siitä on tullut valtavan suosittu käyntikohde kesäisin. Hyvinkään Taidekilta on perustettu tukemaan hyvinkääläistä kuvataidetta, sen suuruuden päivät olivat 60-luvulla, mutta Taidekilta jatkaa lähes nollabudjetilla ansiokasta toimintaansa. Kilta esimerkiksi on ollut jatkuvan taidelainaamisen asiakas taidelainaamossa. Teoksia on lainattu palvelutaloihin. Kilta on myös järjestänyt seminaareja ja keskustelutilaisuuksia Hyvinkään taiteen tilasta ja esittänyt vaihtoehtoisia ideoita esimerkiksi taidekoulutuksen ylläpitämiseksi.