Taidepappilan kesämaalauskurssi

 

Kirjoittajana Anna-Mari Nykänen, Pieksämäen Kuvataideseura ry

Perjantai 13.6.2025

Olipa aivan ihana kesäinen perjantai-ilta! Aurinko paistoi, oli lämmintä ja kaikkialla niin kauniin vihreätä. Lähdin töiden jälkeen ajamaan täällä Pieksämäellä sijaitsevalle Iso-Pappilalle. Siellä alkoi tänään viikonlopun kestävä Pieksämäen Seutuopiston järjestämä Kesämaalaus -kurssi. Kurssilla opettajana toimii pieksämäkeläinen taiteilija Hannele Haatainen. Tämä on itse asiassa nyt kolmas kesä, kun osallistun tälle samaiselle kurssille eli tästä on siis tullut minulle jo oikeastaan perinne. Nämä viikonloput ovat olleet aina aivan huikeita! Mukana tälläkin kertaa on vanhoja tuttuja aiemmilta kursseilta, mutta vuosittain mukaan tulee myös uusia kasvoja. Voin hyvillä mielin sanoa, että Iso-Pappila on yksi lempipaikoistani koko maailmassa. Talvisin olen käynyt siellä maalaamassa kerran viikossa muiden maalaamisesta innostuneiden kanssa ja näin kesäisin lenkkeilen koirani kanssa Pappilan ohitse lähes päivittäin. Tälläkin kertaa lähestyessäni Iso-Pappilaan johtavaa, loivasti ylöspäin viettävää koivukujaa, unohdin kaikki kiireeni ja tekemättä jääneet kotiaskareet ja mieleni valtasi kepeä huolettomuus.

Iso-Pappilan pihapiirissä linnut lauloivat ja puistomainen piha pursusi vehreyttään: keltaisen ja oranssin värisiä kukkia, koivuja sekä vaahteroita etupihalla. Takapihan puutarhassa omenapuista kukinnot alkoivat olla jo takanapäin, mutta syksymmällä samaiset puut kantavat taas makeaa satoaan, kuin myös puutarhan punaviini- ja karviaismarjapensaat. Kun avasin Iso-Pappilan päärakennuksen kaksiosaisen, valkoisen ja saranoistaan natisevan etuoven, tuttu ääni toivotti minut tervetulleeksi maalaamaan. Hannelehan se siellä oli jo täydessä touhussa asettelemassa pöydille kirjoja ja kuvia meitä varten. Näistä kirjoista ja kuvista voisimme löytää mielenkiintoisia aiheita maalattavaksi tai ammentaa itsellemme muutoin inspiraatiota. Nimensä mukaisesti Iso-Pappila on iso ja tilaa maalaamiseen löytyy siis suuremmallekin ryhmälle. Oma vakipaikkani oli vielä vapaana rakennuksen monista saleista ja päätin asetella maalaustelineen tälle tutulle paikalle. Mutta ennen kuin voisin aloittaa maalaamisen, minun oli kierrettävä koko päärakennus läpi ja tarkistettava ketä kaikkia oli saapunut kurssille maalaamaan. Ja tuttujahan tietysti löytyi: Arja, Heli, Anni, Irma, Tarja, Helkky ja Marjo. Uusiakin kasvoja on pari eli Elsa ja Anja. Iloinen puheensorina täytti Pappilan, kun kurssilaiset vaihtoivat kuulumisiaan. Hymyssä suin hain maalit, pensselit, kipot ja kupit sekä sidoin suojaessun päälleni. Sitten olinkin valmis aloittamaan maalaamisen.

Lauantai 14.6.2025

Lauantaina heti aamusta pyöräilin lyhyen matkan kotoani Iso-Pappilalle. Matka sinne ei ole kuin puolisen kilometriä ja olin jo edellisenä päivänä vienyt maalaustarvikkeeni paikan päälle autolla. Kesäinen aamu oli vähintäänkin yhtä kaunis kuin eilisilta. Olinkin ensimmäisten joukossa paikalla ja vain Anni ja kurssin opettaja Hannele olivat tulleet ennen minua. Pikkuhiljaa paikalle alkoi tulla myös muita kurssilaisia toisiaan iloisesti tervehtien ja niin maalaaminen jatkui. Oma tavoitteeni oli saada Pieksämäen Kuvataideseuran tulevaan kesänäyttelyyn maalaus valmiiksi. Kyseinen näyttely pidetään tässä samaisessa paikassa ja sekin on jokakesäinen kuvataideseuramme tapahtuma. Olin jo aiemmin keväällä aloittanut maalauksen Iso-Pappilan päärakennuksesta ja pihapiiristä, mutta se oli jäänyt kuitenkin kevätkiireistä johtuen pahasti kesken. Nyt asetin itselleni siis tavoitteeksi, että saan kyseisen maalauksen valmiiksi viimeiseen kurssipäivään mennessä. Myös muilla kurssilaisilla tuntui olevan sama tavoite.

Maalaamisen välissä opettajamme Hannele esitteli myös grafiikkapainatusta. Sitäkin olisi kiva joskus kokeilla, mutta tämän kurssin aikana en sitä ennätä, koska taulu odottaa valmistumistaan. Keskityin koko aamupäivän niin intensiivisesti maalaamiseen, että aika meni kuin siivillä ja pian olikin lounastauon aika. Vaikka maalaaminen onkin niin mukavaa, en voi kyllä vähätellä näitä meidän yhteisiä taukohetkiä. Tälläkin kertaa kurssilaiset olivat tuoneet nyyttärimeiningillä omien lounasaterioiden lisäksi jälkiruoka- ja päiväkahviherkkuja. Oli raparperipiirakkaa, mustikka-puolukkapiirakkaa, erilaisia pullapitkoja ja keksejä ja tietenkin riisipiirakoita. Hyväntuulinen keskustelu täyttää aina kahvitteluhetkemme ja niin kävi tälläkin kertaa. Kurssilaiset kerroimme toisillemme kesän suunnitelmista ja tietysti omien maalaustöiden etenemisestä. Joillakin kurssilaisilla oli useampi maalaus työn alla samaan aikaan. Suosittuja kestopuheenaiheitamme kahvipöydässä ovat mm. mikä maalauksissa on onnistunut tai mikä on mennyt pieleen ja mitä voisi tehdä paremmin sekä tietysti jaamme maalaamiseen liittyviä vinkkejä toisillemme. Ilmapiiri on kaikkia kannustava, minkä itse koen tärkeäksi ylipäänsä kaikessa ja erityisesti taiteessa. Tauon jälkeen maalaaminen jatkui aina iltapäivälle kello kolmeen saakka. Sen jälkeen Iso-Pappilan valtasi lasten iloinen kesäteatteriesitys Ella ja Paterock.

Sunnuntai 15.6.2025

Tänään oli viimeinen kurssipäivä. Viikonlopun maalauskurssi menee aina niin nopeasti. Pyöräilin jälleen lämpimässä ja aurinkoisessa kesäkuun aamussa kello yhdeksäksi Iso-Pappilalle. Linnut lauloivat ja Pappilan piha-alue huokui rauhaa ja hiljaisuutta. Eipä voisi olla paljon mukavampaa tapaa aloittaa kiireetön sunnuntaipäivä. Heli ja Arja olivat jo maalaamassa kumpikin omaa hevostauluaan, Helkky maalasi värikkäitä kaloja ja Elsalla oli viimeisteltävänä maalaus Iso-Pappilasta. Irma maalasi samassa salissa kanssani taulua karhuista. Itse koin jo pienoisia tuskan hetkiä, koska epäilin etten saa maalaustani ajoissa valmiiksi. Näyttely alkaisi jo seuraavalla viikolla, joten aikaa ei ollut liialti tuhlattavaksi. Maalasinkin taas ahkerasti koko aamupäivän ja sain kuin sainkin maalauksen valmiiksi iltapäivällä kahvitaukoon mennessä. On aina hieno tunne saada maalaustyö valmiiksi ja lähdin viettämään ansaittua kahvitaukoa muiden kurssilaisten kanssa. Sitten alkoikin pikkuhiljaa olla aika lopetella kurssi, kerätä maalaustarvikkeet ja laittaa tavarat paikoilleen sekä tietysti toivotella kurssikavereille mukavaa kesän jatkoa. Toivottavasti pääsen taas ensi kesänä mukaan Kesämaalaus -kurssille!

 

Pieksämäen Iso-Pappila on rakennettu vuonna 1804 ja se edustaa kustavilaista rakennuskulttuuria. Päärakennus on vanhin säilynyt pappilarakennus Etelä-Savossa. Sylvi Kekkonen syntyi 12.3.1900 Iso-Pappilan päärakennuksen edessä sijainneessa apupapin asunnossa. Iso-Pappila on ollut kesäisin kulttuuri- ja matkailukohde ja talvisin Iso-Pappilassa on pidetty taidekursseja.