Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton blogissa julkaisemme liiton jäsenyhteisöjen jäsenten kirjoituksia kerran kuussa. Kirjoittajat ovat saaneet ehdottaa blogiin itse valitsemaansa kuvataiteen kenttään liittyvää aihetta. Blogin tavoitteena on vahvistaa Suomen kuvataidejärjestöjen verkostoa ja taidejournalismia sekä lisätä keskustelua ja vertaistukea taiteen toimialalla.

 

Elokuu 2026

Taiteilijuuden arvo

Taiteilijuuden arvo ei synny vain julkisuudesta tai teosten saamasta huomiosta, vaan mahdollisuudesta tehdä taiteilijan työtä osana yhteiskuntaa. Mitä taiteilijalta odotetaan ja millaista arvoa taiteelle annetaan, pohtii kuvataiteilija ja kirjailija Jukka Niskanen (Joensuun Taiteilijaseura).

----

Juttelin taannoin kollegan kanssa taideteosten myynnistä. Hän sanoi, ettei sen ole niin väliä, tulee vaan häiriöitä tulonmuodostukseen. Teokset ovat joka tapauksessa se, mitä jää hänen jälkeensä.

Äskettäin kasikymppinen kollega lopetti maalaamisen. Autotalli oli täynnä suurikokoisia maalauksia. Vaikka nimeä tekijällä oli, teokset eivät kelvanneet edes sukulaisille. Hän lahjoitti töitä kouluille ja lastentarhoille, vaatimuksena oli, että teosten pitää olla esillä.

Jossain näiden kahden tarinan välissä taiteilijuuden arvo katosi, vähintään himmentyi. On se totta, ettei taiteilijuus ole arvostettavaa kuten ennen. Toki taiteentekijöitäkin en enemmän kuin koskaan. Jokainen taiteentekijä on kuullut kliseisen kysymyksen mistäs se toimeentulo tulee? Se ei tunnu kovin mukavalta, kun se tulee lähisukulaisen suusta, voin kertoa.

Toki taideinstituutiot esittävät taidetta, täydentävät varastojaan, kun määrärahaa löytyy. Toisin kuin luullaan, ihmiset tiedostavat taiteen kentän ongelmat. Miksi he muuten toivottaisivat tekijälle onnea aina, kun ostavat jonkun teoksen?

Kaikki me tunnemme Anish Kapoorin, Jeff Koonsin, Banksyn. Miten moni tuntee kotimaisia taiteentekijöitä nimeä saaneiden taustalla? Taiteen tekijöitä löydetään, nostetaan esiin, vaikka heidän tulisi saada työtilaisuuksia ja työskennellä keskellä yhteiskuntaa samoin kuin muutkin ammattiryhmät. Haluamme tai emme, taiteilijuus nykyaikana on kehystetty länsimaisella menestysmyytillä, jossa arvo määrittyy julkisuudella, töiden huomioarvolla ja osumisella kulttuurin valtavirtaan.

Itse en halua kerätä työhuoneelle töitä pölyyntymään, enkä halua, että minusta jää jälkeen sen kummempaa. Kanniskelen julkaistut kirjani divariin. Lahjoitan kuvataiteen töitäni yhteisöille ja esim. oppilaitoksiin. Jotkut kollegat katsovat tätä karsaasti.

Koen kuitenkin, ettei se ole keneltäkään pois. Kyseessä ovat yhteisöt ja organisaatiot, joilla ei ole koskaan määrärahoja taiteen ostoon ollutkaan.

Onhan se naiivia, mutta olen ajatellut, että teoksieni tarkoitus on tuoda iloa ihmisille. Henkilökohtaiset tuskan statementit ovat toisia varten. Olen kiitollinen, että voin tehdä taidealan töitä, vaikken palkkaa saisikaan. Taiteilijuus on lahja, ei rasite.

_____________