Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton blogissa julkaisemme liiton jäsenyhteisöjen jäsenten kirjoituksia kerran kuussa. Kirjoittajat ovat saaneet ehdottaa blogiin itse valitsemaansa kuvataiteen kenttään liittyvää aihetta. Blogin tavoitteena on vahvistaa Suomen kuvataidejärjestöjen verkostoa ja taidejournalismia sekä lisätä keskustelua ja vertaistukea taiteen toimialalla.

 

Toukokuu 2026

Joukkuelaji - millaista koulutusta julkisen tilan taidekenttä tarvitsee?

Arjen työssä julkisen tilan nykytaiteen parissa korostuu, kuinka ammatilliset taustat vaikuttavat monialaiseen yhteistyöhön. Millaisesta osaamisesta on kentällä hyötyä, ja kuinka koulutusta tulisi kehittää, kysyy yli kymmenen vuotta alalla toiminut arkkitehti ja kuvanveistäjä Maija Kovari (Tampereen taiteilijaseura).

----

Katson työtä julkisen tilan taidehankkeessa aina vähintään kaksien eriväristen lasien läpi. Näin tapahtuu, olin sitten mukana taidekoordinaattorina tai kuvanveistäjänä, jolta teos on tilattu. Olen koulutukseltani sekä arkkitehti että kuvataiteilija ja ehkä tämän vuoksi huomaan usein sen, kuinka hanke näyttäytyy eri tavoin, kun sitä lähestyy erilaista ammatillisista näkökulmista.

Julkisen tilan taiteeseen erikoistumiseen on syntynyt viime vuosina useita koulutusohjelmia suomalaisiin yliopistoihin ja korkeakouluihin. Viime vuosina olen miettinyt, mitä näissä pitäisi oikeastaan opettaa. Mitä osaamista taiteilija, arkkitehti, tilaaja, insinööri ja maisema-arkkitehti tarvitsisivat, jotta yhteistyö aidosti sujuisi?

Perusasiat – kuten hankkeiden vaiheistus, sopimusten sisältö ja vastuunjako – ovat tärkeitä ja käsittääkseni näihin paneudutaan useimmissa koulutusohjelmissa jossain määrin. Niihin on kuitenkin mahdollista perehtyä esimerkiksi lukemalla Suomen Taiteilijaseuran oppaita julkisen taiteen tekemiseen, tai rakennusalalla julkisen taiteen RT-kortista.

Pohjaten omiin kokemuksiini ammattien välisenä “tulkkina” kirjoitan seuraavassa siitä, mitä osaamista julkiseen tilaan haluavan taiteilijan tulisi tavoitella, julkisesti saatavilla olevien oppaiden ulkopuolella.

Tilallinen ajattelu ja kontekstin ymmärtäminen

Ulkoilmagalleria on mielestäni vanhanaikainen tapa lähestyä taidetta 2020-luvun kaupunkitilassa. Teos muuttuu, kun se viedään galleriasta ulos, sillä julkinen tila muuttaa sitä, kuinka siihen lisättävää elementtiä, eli teosta, katsotaan. Arkkitehtuuri ja maisema, katsomisen suunnat, tilan historia ja käyttötavat sekä niistä nousevat merkitykset yhdessä muodostavat kokemuksen, jonka osana teos on olemassa. Siksi keskeinen taito julkisessa tilassa operoivalle taiteilijalle on kyky hahmottaa tilaa kokonaisuutena ja teosta osana sitä. Tätä voi opiskella.

Ammatti-identiteetti osana joukkuetta

Kuten teos tulee osaksi tilaa, taiteilija tulee osaksi sen suunnittelu- ja toteutustiimiä. Kyseessä ei ole yksilösuoritus, vaan monialainen, järjestelmällinen kokonaisuus, jossa jokaisella on oma roolinsa ja vastuunsa.

Oman roolin hahmottamisessa on vaaran paikkoja. Olen nähnyt läheltä, kun taiteilija jo tuleville yhteistyökumppaneille esittäytyessään olettaa, että hänen tarpeensa tullaan sivuuttamaan. Toisessa ääripäässä taiteilija odottaa muiden sovittavan työnsä täysin teoksen ympärille. Molemmat lähtökohdat tekevät vaikeaa siitä yhteistyöstä, jonka perustuksille hyvä teos pitäisi rakentaa.

Oma osaaminen pitää olla kunnossa eikä sitä tule väheksyä. Samalla tulee tunnistaa muiden osaaminen ja arvostaa sitä. Yhteisenä tavoitteena ei ole vain onnistunut teos, vaan onnistunut tila, jota teos vie kokonaisuutena parempaan suuntaan. Sujuva yhteistyö ei perustu kamppailuun, vaan joukkuepeliin.

Projektinhallinta ja kommunikaatio

Entä jos muut eivät vaikuta olevan taiteilijan puolella, samassa joukkueessa? Näin ei aina ole. Jos jo aluksi näkee, että liian kireä aikataulu tai liian pieni budjetti eivät mahdollista laadukasta lopputulosta, nimeä ei pidä laittaa paperiin. Alla valmis sähköposti: “Projektinne vaikuttaa mielenkiintoiselta! Valitettavasti en kuitenkaan pysty toteuttamaan laadukasta teosta esitetyllä summalla / aikataululla / materiaalilla – onko siitä mahdollista neuvotella?” Onnistunut julkisen tilan teos on työlästä toteuttaa hyvissä puitteissa, huonoissa se on mahdotonta.

Fakta tietenkin on, että kommunikaatio ei toimi missään ihmisten välisissä hankkeissa ihan niin kuin toivoisi. Viime kädessä vain oma toiminta on se, mihin voi aina vaikuttaa. Opettele arvioimaan realistisesti, kuinka paljon aikaa kukin teoksen työvaihe vaatii, ja mitä sen onnistuneeseen toteutukseen tarvitaan muilta. Kerro mitä tarvitset ja kysy kun asiat ovat epäselviä. Tunne oma työprosessisi ja pyri ennakoivaan ja asialliseen tapaan tehdä työtä muiden kanssa.

Raha ja työllistyminen

Monia taiteilijoita julkinen taide kiinnostaa sen ansaintamahdollisuuksien vuoksi. On täysin ok, että raha motivoi. Ennakolta on kuitenkin hyvä tiedostaa, että tämä ei ole helpompi ansaintakanava sille, mitä taiteilija jo muutenkin tekee. Se on vaikeampi ansaintakanava, joka vaatii ison määrän erityisosaamista hyvin erilaisissa puitteissa, kuin galleriakenttä tai edes kulttuuriala laajemmin.

Julkisen tilan teoksesta maksetaan enemmän kuin monesta muusta taiteen muodosta, koska se edellyttää, paitsi usein galleriateosta enemmän materiaaleja, myös aivan uusia taitoja, suunnitelmallisuutta, paineensietokykyä ja kompromisseja. Tilaaja ei osta pelkästään lopputulosta, vaan sujuvan, usein vuosia kestävän yhteistyöprosessin.

Taiteellisen työn sovittaminen rakennusalan hankkeen liikkuvaan junaan on valtava muutos vapaaseen taiteilijuuteen. Samalla ajattelen, että ala ehdottomasti kaipaa uusia lahjakkaita nykytaiteen ammattilaisia, joilla on kärsivällisyyttä opetetella sen vaatimat lisätaidot.

Koulutusta, mutta miksi ja miten

Kuvaamani näkökulmat – ja kärjistyksetkin – pohjaavat siihen, millaisista taidoista huomaan monen lahjakkaan taiteilijan pärjäämisen julkisen tilan hankkeissa jäävän kiinni. En silti ajattele, että taiteilija voisi olla ainoa, joka opettelee sopeutumaan. Tilaajat, arkkitehdit, maisema-arkkitehdit ja muut hankkeeseen osallistuvat hyötyisivät valtavasti siitä, jos he ymmärtäisivät paremmin taideteoksen suunnittelun etenemistä ja sitä, millaisia asioita hankkeessa on huomioitava, jotta taiteilijan on mahdollista tehdä työnsä hyvin.

Jos osapuolilla ei ole riittävää osaamista tai puitteet ovat epäselvät, lopputuloksena on heikkolaatuista taidetta. Näin voi käydä, vaikka hyvä tarkoitus olisi kaikilla kuinka vilpitön. Pitkällä aikavälillä epäonnistuneet hankkeet heikentävät luottamusta koko alaan. Lopulta voi käydä niin, että viime vuosien kasvaneen kiinnostuksen kupla puhkeaa ja julkinen taide alkaa jälleen näyttäytyä ylimääräisenä riskinä ja kuluna – tästä on julkisessa keskustelussa jo merkkejä. Tämä on sääli ja menetetty mahdollisuus

Koulutuksen näkökulmasta yksi ongelma voi olla se, että erilaiset ammatiryhmät niputetaan samaan jatkokoulutukseen keskenään. Sekalaisten taustojen vuoksi opetus ei voi kunnolla painottua siihen, mitä kukin ryhmä oikeasti tarvitsee. Yleisluontoisen luennon seuraaminen voi olla paitsi turhauttavaa, myös oikeasti turhaa.

Näkisin, että koulutusta tulisi selkeämmin räätälöidä eri kohderyhmille. Silloin se voisi myös olla lyhyempää, joka madaltaisi kynnystä osallistua. Esimerkiksi viiden luennon sarja, joka on suunniteltu nimenomaan tietylle ammattiryhmälle, voi antaa enemmän, kuin yleisluontoinen vuoden mittainen koulutusohjelma.

Fokusoitu koulutus voisi kehittää alaa pitkäjänteisemmin. Ajan kanssa jokainen pystyy toimimaan yhä vahvemmin omassa ammatissaan, ja tekemään parempaa yhteistyötä muiden kanssa. Kun eri toimijat sekä osaavat työnsä että ymmärtävät toisiaan paremmin, lopputuloksena ei ole vain parempia teoksia, vaan parempia julkisia tiloja. Taiteilijoiden työllistymisen, tai kaupunkibrändien kehittämisen sijaan, eikö tämä ole se lopullinen, kaikkien jakama tavoite?

_____________